Uniapnea

Uniapnea _Käypä hoito

Tärkein uniapnea-oireyhtymän (unenaikaiset hengityskatkokset) muoto on ylähengitysteiden tukoksesta johtuva obstruktiivinen uniapnea-oireyhtymä (UA). Oireyhtymää nimitetään myös uniapneataudiksi. Oireyhtymän englantilainen termi on obstructive sleep apnea syndrome – lyhennettynä OSAS.

Esiintyvyys

Uniapneapotilas on yleensä joko yli 40-vuotias mies tai vaihdevuosi-iän ylittänyt nainen. Epidemiologisten tutkimusten mukaan UA:n esiintyvyys aikuisilla miehillä on keskimäärin noin 4 %, ja 40-65 vuotiaiden miesten ikäryhmässä UA:n esiintyvyys on jopa yli 8 %. Naisilla esiintyvyys on n. 2 %. Kyseessä on yleinen, kansantaudin suuruusluokkaa oleva ongelma. Lukumääriksi muunnettuna Suomessa voidaan arvioida olevan selvästi yli 100 000 uniapneapotilasta.

Ylipaino

Noin 2/3 uniapneapotilaista on ylipainoisia. Ylipaino onkin merkittävin yksittäinen uniapnean riskitekijä. Painoa voidaan arvioida kehon painoindeksillä (BMI, Body Mass Index), joka voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä (Voi laskea esim. näin: 75 kg: 1,75 m: 1,75 m = 24,5).

Ylipainoisuuden rajana pidetään BMI:n arvoa 28 kg/m2. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 176 cm pitkällä henkilöllä noin 88 kg:n painoa. Mikäli 176 cm pitkä henkilö painaa 95 kg, on BMI 31.6 kg/m2 (95 kg/1,76 m2), ja kyseessä on silloin jo yli 20 %:n ylipaino. Monet uniapneapotilaat heräävät useita kertoja yössä istumaan vuoteen reunalle. Heillä on yleensä levoton yöuni, useita pieniä heräilyjä, yöhikoilua, lisääntynyttä virtsaamistarvetta, aamupäänsärkyä ja tokkuraisuutta. Ennen kaikkea ongelmana on voimakas päiväaikainen väsymys ja lisääntynyt nukahtelutaipumus. Yli 40%:lla on korkea verenpaine. Päivällä voi lisäksi esiintyä keskittymisvaikeuksia, muistihäiriöitä, ärtymystä ja masentuneisuutta.

Oireet

Yön aikaisia oireita:

• Äänekäs, katkonainen kuorsaus
• Unenaikaiset hengityskatkokset
• Virtsanerityksen lisääntyminen (tarve käydä WC:ssä öisin)
• Yöhikoilu
• Levoton yöuni (lakanat usein sekaisin)
• Unenaikaiset kohtaukselliset tilat
• Suu auki nukkuminen
• Suun ja kurkun kuivuminen (aamulla kipeä kurkku)

Päiväaikaisia oireita:

• Päiväväsymys
• Nukahtelutaipumus (nukahtaa nopeasti missä vain)
• Lyhyt nukahtamisviive (makuulle käydessä nukahtaa hyvin nopeasti)
• Vaikeus pysyä hereillä yksitoikkoisissa tilanteissa
• Ärtyneisyys, keskittymiskyvyn puute, muistamattomuus

Muita oireita ja löydöksiä:

• Ylipaino (erityisesti keskivartalolihavuus)
• Paksu kaula
• Pieni alaleuka
• Ahdas nenä
• Alaraajojen turvotukset
• Korkea verenpaine
• Sydämen rytmihäiriöt
• Aikuisiän sokeritauti
• Masentuneisuus
• Alentunut sukupuolinen halukkuus ja/tai kyvykkyys

Miten uniapnea syntyy?

Ylähengitysteiden tukkeutuminen sisäänhengityksen aikana voi johtua muutaman millimetrin ylimääräisestä rasvakerroksesta nielussa. Tilannetta voi verrata pölynimuriin. Viemällä käden liian lähelle suukappaletta pölynimuri imaisee käden letkuun kiinni. Kyse on millimetrien erosta. Tilannetta voi verrata myös pehmeään pitkään muoviputkeen. Imemällä toisesta päästä putki voi vetäytyä kasaan. Imemällä voimakkaammin putki ahtautuu entistä enemmän.

Ylähengitysteiden osittainen (kuorsaus) tai täydellinen (hengityskatkos) tukkeutuminen aiheuttavat rintakehän sisäisen paineen voimakkaan vaihtelun. Tämä rasittaa sydäntä ja erityisesti sen oikeaa puolta. Tämän vuoksi uniapneaa sairastavien henkilöiden sydän- ja aivoinfarktiriski ovat moninkertaisia terveisiin samanikäisiin verrattuna. Päiväväsymyksen ja lyhentyneen nukahtamisviiveen seurauksena myös liikenneonnettomuusriski on yli 6-kertainen kontrolliväestöön verrattuna.

Diagnoosi

Uniapnean diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun ja lääkärin tutkimukseen. Unirekisteröinnissä selvitetään unenaikaisen hengityksen laatu. Potilaalta tulee rekisteröidä aina vähintään seuraavat seikat: nukkumisasento (asentoanturi), veren happikyllästeisyys (sormioksimetri), nenän ja suun kautta kulkeva ilmavirta (erilaiset termistorit/paineanturit) ja pulssi. Usein mitataan myös kuorsausääntä mikrofonilla sekä hengitysliikkeet (vöillä tai liikkeitä rekisteröivillä patjan alle sijoitetuilla levyillä, SCSB-menetelmä). Alaraajojen liikkeet on rekisteröitävä, mikäli lääkäri epäilee unenaikaisia jaksottaisia raajojen liikehäiriöitä. Unirekisteröinti tehdään joko unilaboratoriossa tai kotioloissa.

Uniapnea ja ajokyky

Jos kyseessä on ammattikuljettaja, on tärkeätä selvittää myös päiväaikainen vireys. Sitä varten joudutaan usein tekemään myös MSLT- tai MWT-tutkimus. Uniapneapotilaan ajokykyä ei voi eikä saa arvioida koskaan pelkän unirekisteröinnin perusteella. Uniapneadiagnoosi ei siis sellaisenaan tarkoita ajokieltoa. Epäselvissä tapauksissa voidaan ajokykyä ja päiväaikaista vireystasoa selvittääajosimulaattori- ja ajokykytesteillä.

Hoito

Laihdutus

Ylipainoisten potilaiden tärkein hoito on laihdutus. Jos potilas onnistuu laihtumaan normaalipainoiseksi, unenaikaiset hengityskatkokset häviävät usein kokonaan. Usein jopa vain 4-5 kg:n laihduttaminen lieventää uniapnean oireita. Valitettavasi laihduttaminen on usein erittäin vaikeaa, ja uniapneapotilaiden laihtuminen on tutkimusten mukaan vielä vaikeampaa kuin ylipainoisilla ihmisillä keskimäärin. Tämä saattaa johtua keskushermoston säätelykeskusten poikkeavuudesta.

Alkoholin käyttö pahentaa uniapneoita. Mistään hoidosta ei ole erityistä hyötyä, jos potilas on alkoholin suurkuluttaja.

CPAP-hoito

Nenän kautta annettava jatkuva ylipainehoito (nenä-CPAP; continuous positive airway pressure) on tehokkaaksi osoittautunut uniapnean hoitomuoto. CPAP-laite puhaltaa huoneilmaa nenän päälle asetetun maskin kautta ylähengitysteihin ja estää tällä tavalla hengitysteiden tukkeutumisen. Itsesäätyvällä CPAP-laitteella paine nousee hengityskatkosten esiintymisen mukaisesti, kunnes katkoksia ei enää esiinny ja happikyllästeisyyden laskut häviävät.

Vaikkei terve ihminen ehkä pystyisikään nukkumaan hyvin nenä-CPAP-laitteen käyttöön liittyvien epämukavuuksien vuoksi, uniapneapotilaiden yöuni paranee yleensä huomattavasti jo ensimmäisestä hoitoyöstä lähtien. Nykyiset nenämaskit ovat erittäin mukavia, ja niiden valinta tehdään yhdessä asiantuntevien unihoitajien kanssa.

CPAP-hoidosta on hyötyä myös laihduttamisessa. Kun olotila muuttuu pirteämmäksi ja tarmokkaammaksi, myös motivoituminen laihduttamiseen lisääntyy. Laihdutaminen on erityisen vaikeaa silloin, jos on väsynyt ja torkkuu suuren osan päivästä.

Uniapneakiskohoito

Leikkaushoidot

Uvulopalatofaryngoplastia- (UPPP) leikkauksessa poistetaan osa pikkukielestä (uvula) ja siistitään turvonnutta ja venynyttä pehmeää suulakea (palatinum). Täten saadaan ylähengitysteitä laajennetuksi. Leikkaus auttaa lähes aina kuorsaukseen, mutta sen vaikutus uniapneoihin on epävarmempi. Nykytietämyksen mukaan etenkin lihavilla ihmisillä ratkaisevin ylähengitysteiden ahtautumakohta on kielen kannan takana. Näin ollen UPPP auttaa yksinkertaiseen kuorsaukseen lähinnä normaalipainoisilla ihmisillä. Uniapnean hoidoksi se sopiikin vain harvoin.

Lasten uniapnean hoidoksi ja mahdollisesti aikuisiällä kehittyvän uniapnean ehkäisyksi riittää usein samanaikainen kita- ja nielurisojen poisto.

Ennen leikkausta on aina tehtävä kokoyön unirekisteröinti, ja muutama kuukausi leikkauksen jälkeen varmistettava tulos uudessa unirekisteröinnissä.

Hoidon vaikutukset

Hoidolla pyritään vaikuttamaan ennen kaikkea päiväaikaisiin oireisiin, potilaan työkykyyn ja elämänlaatuun. Uniapnean hoito kannattaa, ja hoidetut potilaat ovat selvästi virkeämpiä ja tyytyväisempiä elämään. Hoitamattomien potilaiden kuolleisuus 5-9 vuoden seuranta-aikana on suurempi kuin hoidettujen potilaiden.

Näyttää siltä, että hoidolla voidaan vähentää myös uusien sydän- ja aivoinfarktien muodostumista. Uniapnean hoitaminen helpottaa myös verenpaineen hoitoa, ja mahdollisesti jo aloitettua verenpainelääkitystä voidaan usein keventää. Päiväväsymyksen korjaannuttua on myös todettu ajokyvyn palautuvan ennalleen. Hoidetun uniapneapotilaan liikenneonnettomuusriski ei eroa terveistä ihmisistä. Uniapnea-oireyhtymä tulee tunnistaa, diagnosoida ja hoitaa hyvin.