Unitutkimukset

Unilaboratoriossa tehtävät rekisteröinnit

Yörekisteröinnit

Vaativat ja laajat unirekisteröinnit, pitkäaikaisrekisteröinnit ja vireystilatutkimukset tehdään hoitajan valvonnassa unilaboratoriossa. Siten varmistetaan potilaan turvallisuus, tutkimuksen onnistuminen ja rekisteröinnin hyvä laatu. Mikäli tutkimus epäonnistuu teknisistä syistä, tutkimus uusitaan.

Suppeassa yöpolygrafiassa rekisteröidään:

hengitysliikkeet ja –ilmanvirtaus
kuorsaus
veren happikyllästeisyys (happisaturaatio)
EKG
raajojen liikkeet
nukkumisasento

Menetelmää käytetään unenaikaisten hengityshäiriöiden (kuorsaus, lisääntynyt ylähengitystievastus ja uniapnea) seulonnassa ja diagnostiikassa. Rekisteröitäessä samalla raajojen liikkeitä menetelmää voidaan käyttää myös levottomien jalkojen (restless legs) ja yöllisen raajojen liikehäiriön (PLM; periodic limb movements; yöllinen myoklonus) tutkimisessa. Unettomuudesta kärsivien kohdalla menetelmän hyöty on vähäisempi. Tosin se voi tulla kyseeseen silloin, kun unettomuuden syyksi epäillään esimerkiksi yöllistä raajaliikehäiriötä.

Laajassa unipolygrafiassa rekisteröidään suppeassa unirekisteröinnissä käytettävien tutkimusten lisäksi:

aivosähkökäyrä (EEG)
silmänliikkeet (EOG)
leuanaluslihasten lihasjännitys (EMG)
sydänsähkökäyrä (EKG)

Näiden avulla voidaan määrittää nukahtamisviiveet ja unen arkkitehtuuri. Univaiheiden luokituksesta vastaavat unilääketieteen spesialistit ja erityisen koulutuksen saaneet hoitajat. Tarvittaessa mukaan voidaan liittää tarkempia erikoismittauksia (hiilidioksidimittaukset, verenpaineen muutokset, useasta eri kohdasta mitattu EKG ym.). Epäiltäessä unenaikaisia erityishäiriöitä (unissakävely, kauhukohtaus) tai epilepsiaa mukaan liitetään aina myös videorekisteröinti. Infrapunakamerat mahdollistavat kuvauksen myös pimeässä huoneessa. Laaja unipolygrafia on ongelmallisten unihäiriöiden perustutkimusmenetelmä. Sitä käytetään myös tieteellisissä tutkimusprojekteissa.

CPAP-hoidon aloitus unilaboratoriossa tai kotona

Itsesäätyvällä CPAP-laitteella (Autoset-laitteet) selvitetään uniapnean hoidossa käytettävän jatkuvan ylipainehengityshoitolaitteen (CPAP; continuous positive airway pressure) painetaso. Tämä CPAP-paineen titraus voidaan tehdä unilaboratoriossa mutta yleisemmin kotona potilaan nukkuessa. Tutkimusta edeltää aina maskin sovittaminen ja totuttelu. Aloitusyön/öiden perusteella lääkäri päättää, jatketaanko hoitoa ja millä laitteella/paineella. Nykyään monissa hoitoyksiköissä hoitoa on mahdollista jatkaa itsesäätyvällä Autoset -laitteella.

Monissa sairaaloissa CPAP-hoidon aloitusvaiheessa käytetään etäseurantaa eli laite lähettää yön aikana keräämänsä hoito- ja käyttötiedot pilvipalveluun, jonne unihoitajat pääsevät kirjautumaan nimetyiltä sairaalan tietokoneilta. Unihoitajat tarkistavat sovituin aikavälein ohjelmasta, miten potilaan hoito on sujunut.

Kotona tehtävät rekisteröinnit (eli ambulatoriset -)

Sekä suppeat (esim. Embletta) että laajat (esim. Embla) unirekisteröinnit voidaan tehdä myös kotioloissa. Tällöin tutkittava hakee laboratoriosta laitteen, ja häntä neuvotaan rekisteröintiantureiden kiinnittämisessä. Laajassa tutkimuksessa mm. aivosähkökäyräelektrodit asennetaan laboratoriossa ja potilas poistaa ne itse aamulla ja palauttaa laboratorioon.

Aktigrafiatutkimukset tehdään myös tavanomaisissa koti- ja työolosuhteissa. Tutkittava voi noutaa laitteen laboratoriosta, tai se lähetetään hänelle ohjeineen postitse.

Vireystilatutkimukset

Nukahtamisviivetutkimus (MSLT; multiple sleep latency test) on perustutkimus, jota tarvitaan narkolepsia-diagnoosin tai päiväaikaisen väsymyksen selvittämisessä. MSLT:ssä tehdään päivän aikana kahden tunnin välein yhteensä viisi osarekisteröintiä (jokaisen kesto on n. 20 minuuttia). Niissä mitataan sitä, kuinka nopeasti tutkittava kykenee nukahtamaan makuuasennossa pimennetyssä huoneessa.

Terveet henkilöt eivät helposti nukahda päivällä, jos edeltävä yöuni on ollut riittävä. Jossakin osarekisteröinnissä voi nukahtaa, mutta nukahtamisviive on yli 10 minuuttia. Narkolepsiapotilas nukahtaa yleensä keskimäärin alle 5 minuutissa ja lähes kaikissa osarekisteröinneissä. Diagnosoitaessa mahdollista narkolepsiaa tutkitaan myös se, ilmaantuuko MSLT:n aikana REM-unta.

Tutkimuksessa rekisteröidään aivosähkökäyrä (EEG), silmänliikkeet (EOG) ja lihasjännitys (EMG). Niiden avulla määritetään nukahtamisen ajankohta kevyeen torkeuneen (S1-viive) sekä varsinainen nukahtamisviive. Edelleen määritetään mahdollinen REM-univiive ja viive ensimmäiseen S2-unen vaiheeseen. MSLT on tärkeä tutkimus myös selvitettäessä työkykyisyyttä ja lääkkeiden vaikutusta.

Hereilläpysymistutkimus (MWT; maintenance of wakefulnes test) on tavallaan käänteinen MSLT-tutkimus. Siinä tutkittava makaa puoli-istuvassa asennossa himmeästi valaistussa huoneessa, ja hänen on yritettävä pysyä mahdollisimman pitkään hereillä. Jokaisen neljän osatestin kesto on 40 minuuttia. Terve aikuinen kykenee pysymään hereillä keskimäärin yli 30 minuuttia. Normaalin alarajana pidetään noin 19 – 20 minuuttia.

MWT antaa runsaasti hyödyllistä tietoa tutkittaessa esimerkiksi ammattikuljettajia. Se on hyödyllinen myös selvitettäessä esimerkiksi uniapneapotilaiden työkykyä. Joskus molemmat vireystestit ovat tarpeellisia.

Aktigrafia on pieni, tavallisen rannekellon kokoinen laite. Sitä pidetään ei-dominantin käden ranteessa. Laite on herkkä liikeanturi, ja se rekisteröi pienen pieniä liikkeitä. Liikkeiden perusteella voi tutkia vuorokautista aktiivisuutta, uni-valve-rytmiä, nukahtamisviiveitä, yöunen laatua jne. Rekisteröinti kestää tavallisesti noin seitsemän vuorokautta.

Aktigrafia on hyvä menetelmä tutkittaessa unettomuutta, uni-valve-rytmin häiriöitä ja unen aikaista liikehdintää. Sillä voidaan saada hyödyllistä tietoa myös muissa unihäiriöissä. Aktigrafia sopii hyvin myös hoidon tuloksen seurantaan. Aktigrafia pidetään ranteessa 24 tuntia vuorokaudessa. Se otetaan pois saunassa, uidessa ja suihkussa. Muutoin sitä pidetään koko ajan.