Elämäntapaohjaus

Kaikkien uniapneapotilaiden hoitoon kuuluu elämäntapaohjaus. Uniapnean omatoimisessa itsehoidossa ovat keskeisiä liikunta, laihduttaminen ja painonhallinta, tupakoinnin lopettaminen, keskushermostoa lamaavien – ja erityisesti unilääkkeiden välttäminen ja alkoholin käytön vähentäminen. Uniapneapotilaan hoitoon osallistuvien tehtävä on antaa potilaalle tietoa em. osa-alueiden merkityksestä uniapnean hoidossa ja ohjata potilasta itsehoitoon potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan.  Potilaalle annettu elämäntapaohjaus tulisi kirjata potilaskertomukseen. Näin voidaan arvioida ja seurata ohjauksen vaikuttavuutta.

Tulee muistaa, että potilaalla on oikeus valita myös epäterveellisenä pidetty elämäntyyli. Hoitajan tehtävänä on antaa potilaalle mahdollisimman paljon objektiivisista tietoa uniapnean hoitoon vaikuttavista elämäntavoista. Tämän tiedon perusteella potilas itse päättää, onko hänellä tarvetta muuttaa elämäntapojaan.

 

Tupakointi ja uniapnea

Tupakoivien nenä ja nielu tulee usein ahtaammaksi limakalvojen turpoamisen ja limanmuodostuksen takia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuorsaukseen liittyvät ongelmat ovat tupakoivilla kaksi kertaa tavallisempia kuin niillä, jotka eivät tupakoi. Uniapneasta kärsivälle suositellaan aina tupakoinnin lopettamista.
Uniapneapotilaan tupakointia voidaan selvittää ja ottaa puheeksi mm. Fagerströmin nikotiiniriippuuvuus -testin avulla.
Käypä Hoito –suositus suosittaa Tupakasta vieroitus -keskustelussa käytettäväksi niin sanottua Kuuden K:n mallia:

  • Kysy potilaan tupakoinnista vähintään kerran vuodessa.
  • Keskustele tupakoinnin lopettamisesta ja arvioi potilaan lopettamishalukkuus.
  • Kirjaa tupakointitapa sekä tupakoinnin määrä ja kesto.
  • Kehota potilasta lopettamaan tupakointi ja aloita tarvittaessa vieroitushoito.
  • Kannusta ja auta lopettamisessa, anna myönteistä palautetta ja ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon.
  • Kontrolloi onnistumista seuraavilla käynneillä.

Käypä hoito 2012. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus

Onnistumista voidaan vahvistaa toistuvilla tapaamisilla. Intervention tehon on havaittu lisääntyvän suoraan siihen käytetyn kokonaisajan mukaan ja jaettuna useamman käynnin osalle.Myös sairaanhoitajien, terveydenhoitajien tai muun terveydenhuollon henkilöstön yksin antama vieroitusohjaus on tehokasta.

Alkoholi ja uniapnea

Alkoholi saa aikaan nielun lihasten rentoutumista, jolloin nielu tulee ahtaammaksi. Alkoholi voi siksi sekä aiheuttaa että pahentaa kuorsaukseen liittyviä ongelmia. Uniapneapotilaalla alkoholi saa myös aikaan, että keho ei reagoi hengityskatkoksiin yhtä nopeasti, jolloin niitä esiintyy enemmän ja ne ovat pidempiä.
Uniapneapotilaan alkoholin käyttöä voidaan selvittää ja ottaa puheeksi mm. AUDIT -kyselyn avulla.
Lyhytneuvonta (Mini-interventio)

Alkoholiongelman sekundaaripreventiossa pyritään löytämään ja hoitamaan varhaisessa vaiheessa alkoholin suurkuluttajat ja ongelmakäyttäjät. Suomessa tätä toimintaa nimitetään lyhytneuvonnaksi tai mini-interventioksi.

  • Lyhytneuvonnan tarkoituksena on vähentää liiallista alkoholin kulutusta.
  • Lyhytneuvonnan perusedellytyksenä on tiedostaa alkoholin suurkulutuksen yleisyys ja kysyä aktiivisesti potilaiden alkoholinkäyttöä.
  • Neuvonta suhteutetaan potilaan tilanteeseen. Potilaalle kerrotaan yksilöllisesti hänen alkoholinkäyttönsä haittavaikutuksista ja häntä motivoidaan sekä suullisilla että kirjallisilla ohjeilla vähentämään kulutustaan.
  • Motivoiva asenne on lyhytneuvonnan tärkeintä sisältöä.
  • Lyhytneuvonta liittyy saumattomasti potilaan muuhun hoitoon.

Käypä Hoito 2011. Alkoholiongelmaisen hoito.