» Suosituksia » Unihoitotyö » Uni ja unihäiriöt » Ohjausmenetelmiä

Ohjausmenetelmiä

Motivoiva haastattelu

Voimavarakeskeinen ohjaus

Asiakaslähtöinen ohjaus hoitotyössä 

Jaettu päätöksenteko

Sosiaalinen tuki potilasohjauksessa

Havainnolistaminen eli demonstrointi potilasohjauksessa

 

Mikään malli yksistään ei tuo ratkaisua, eikä mikään tekniikka yksin ole riittävä suurten vaikutusten aikaansaamiseksi. Tekniikoiden yhdistäminen tuo parhaat tulokset. Sekä potilaiden että ohjaajien yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat keinojen sopivuuteen.

 

VOIMAVARAKESKEINEN OHJAUS

  • Neuvontatyön kehittäminen empowerment toimintaideologian mukaisesti on ajankohtainen ja tärkeä tulevaisuuden haaste hoitotyössä.
  • Empowerment -termi voidaan suomentaa esimerkiksi valtaistumiseksi, voimaantumiseksi, vahvistamiseksi tai ihmisten voimavarakeskeisyydeksi.
  • Potilaan autonomia toteutuu, kun hän voi päättää neuvonnan sisällöstä ja vastata tehdyistä päätöksistä.
  • Hoitajan tehtävänä on varmistaa, että potilas tekee päätöksensä oikeaan tietoon perustuen ja on tietoinen päätöksensä seurauksista.
  • Perussääntönä tulisi olla potilaan vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen sekä oletuksien välttäminen potilaan neuvontatarpeista ja ongelmista.
  • Potilaalla on oikeus valita myös epäterveellisenä pidetty elämäntyyli.
  • Neuvontakeskustelu voi auttaa potilaan ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä, hänen terveyteensä liittyvien arvoasetelmien ymmärtämistä sekä mahdollisten esteiden havaitsemista.
  • Parhaimmillaan se lisää potilaan energiaa toimia tiettyyn suuntaan ja edistää potilaan elämänhallinnan kehittymistä myös muissa tilanteissa.

TUTKITTUJA KÄYTÄNTÖJÄ JOTKA HELPOTTAVAT POTILAAN KESKUSTELUUN OSALLISTUMISTA:

Kutsu osallistujaksi

  • Annetaan potilaalle tilaa osallistua ja esittää kysymyksiä jo keskustelun alkuvaiheessa.
  • Hoitajan puhe rauhallista, taukoja. Hoitajan neuvot pieninä annoksina potilaan kysymysten tahdissa.

Tuntemuskysymykset

  • Lähtevät liikkeelle jostakin tilanteesta, eivät ole luonteeltaan avoimia kysymyksiä.
  • Fokusoituvat tiettyihin kokemuksiaan (toimenpiteet, leikkaukset, ruokavalio), apuvälineiden käyttöön ja tuleviin toimintamalleihin.
  • Tarjoavat potilaalle mahdollisuuden puhua kokemuksistaan ja tunteistaan.
Arkirupattelu
  • Arkipäiväinen jutustelu ylläpitää läheistä ilmapiiriä ja rakentaa yhteisyyttä hoitajan ja potilaan välille.
  • Useimmiten se on luonteeltaan pienimuotoista. Se saattaa laukaista jännitystä, jota terveyttä koskevien asioiden kanssa painiskeluun liittyy.
Tunnusteleva puhe
  • Tunnusteluun liittyy sanojen toistoa, epätäydellisiä lauseita, takeltelua, taukoja ja jopa epäröintiä.
  • Hoitaja suosittelee varovasti vaihtoehtoja ja pehmentää sanomaansa toistoilla ja tauoilla.
  • Hoitajan tunnusteleva puhe lieventää potilaan elämään tunkeutuvia kysymyksiä tai kehotuksia.
  • Ymmärtämyksen osoittaminen ja tunteiden salliminen voi toimia potilaalle vahvistavana kokemuksena ja helpottaa jännitystä.
Kuunteleva palaute
  • Hoitaja toistaa kuulemansa puheenvuoron lopun, potilaan puheen täydennykset, lyhyet kysymykset (”tänä aamuna?”)
  • Hoitajan verbaalinen palaute näkyy myös taukoina ja potilaan puheeseen reagoimisena.
  • Non –verbaalinen palaute tukee sanallista palautetta ja hoitaja esim. nyökkäilee, kumartuu potilaaseen päin, kysymysten jälkeen kääntyy potilaaseen päin odottaen vastausta. Toimivat potilaalle rohkaisuna ja kannustimena jatkaa puhetta.
  • Hoitaja ei kiirehdi seuraavaan kysymykseen vaan kommentoi potilaan vastauksia ja pitää tauon puheessaan kommentin jälkeen. Toimii potilaan puhetta heijastavasti, ei kehittele keskustelun sisältöä.
Vaihtoehtojen neutraali esittäminen
  • Hoitoon liittyviä vaihtoehtoja esitellään tasavertaisina mahdollisuuksina.
  • Hoitajan tulee varmistua, että potilaalla on riittävästi tietoa eri vaihtoehdoista.
  • Esitetään mahdollisuus valintoihin; potilas esittää oman suunnitelmansa.
  • Hoitajan toteava puheenvuoro on luonteeltaan neutraali ja toiminta osoittaa hyväksyntää potilaan autonomiaa kohtaan.

Lähde: Hoitotiede.  Vol. 14. 5/2002

ASIAKASLÄHTÖINEN OHJAUS HOITOTYÖSSÄ

Asiakaslähtöinen ohjaus on asiakkaan ja hoitajan välistä aktiivista ja tavoitteellista toimintaa.

Ohjauksen suunnittelu

  • Mitä asiakas jo tietää?
  • mitä hänen täytyy tietää.
  • Mitä hän haluaa tietää?
  • Mikä on hänelle paras tapa omaksua asia?
Tavoitteet
  • Realistisia
  • Konkreettisia
  • Muuttuvia
  • Mitattavissa olevia
Ohjaus
  • Hoitajalla riittävät tiedot ohjattavista asioista ja ohjausmenetelmistä.
  • Tiedon tulee olla näyttöön perustuvaa tutkimustietoa.
  • Asianmukaiset tilat käytettävissä.
  • Asioiden kertaaminen lopuksi: parhaiten muistetaan ensimmäinen ja viimeinen asia.
Ohjausmenetelmien valinta
  • Edellyttää tietoa, miten ihminen oppii asioita.
  • Hoitajan tehtävänä auttaa asiakasta tiedostamaan oman tyylinsä omaksua asioita.
    • Jos asiakkaan helppoa muistaa ja ilmaista asioita kielellisesti, tuetaan häntä antamalla ohjaustilanteessa vahvistavaa palautetta.
    • Jos asiakas hahmottaa asioita visuaalisesti, käytetään kuvamateriaalia ohjauksen tukena.
    • Jos asiakas ilmaisee asioita muuten kuin kielen avulla, ohjataan häntä tekemällä oppimiseen eli harjoitteluun.
  • Vaikutuksen varmistamiseksi tulisi käyttää useita menetelmiä.
Toiminnan arviointi
  • Hoitaja tukee asiakkaan arviointia antamalla toiminnasta palautetta ja rohkaisemalla asiakasta.
Edellytykset
  • Asiakkaan aktiivisuus ja tavoitteellisuus.
  • Aktiivisuutta voivat estää heidän aikaisemmat kokemuksensa ja uskomuksensa.
  • Aktiivisuus edellyttää vastuullisuutta omasta toiminnasta.
  • Hoitajalla on ammatillinen vastuu edistää asiakkaan valintoja.
  • Aktiivisuus edellyttää motivaatiota. Kun asiakas haluaa oppia ja kokee tiedon olevan itselleen tärkeää, se edistää hänen sitoutumistaan ja päämäärän saavuttamista hänen hoidossaan.
  • Asiakasta autetaan ohjauksen avulla tarkkailemaan itseään, elämän todellisuuttaan, mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan sekä päättämään muutoskeinoista. Hoitajan tehtävänä on kannustaa asiakasta luottamaan kykyihinsä.
  • Ohjauksessa asiakkaalle on annettava mahdollisuus tehdä päätöksiä ja toimia omalla tavallaan.

Lähde: Tutkiva hoitotyö – Hoitotieteellinen aikakauslehti. Vol.3 3/2005

 

JAETTU PÄÄTÖKSENTEKO

Malli perustuu potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen tasavertaiseen kumppanuuteen: suuri osa potilaista haluaa vaikuttaa sairautensa hoitoon ja tehdä valintoja terveydenhuollon ammattilaisen ohella.

  • Tiedonjako on kaksisuuntaista potilaan ja ammattilaisen välillä
  • Harkintavaiheessa ongelma määritellään yhdessä potilaan tilanteen ja tarpeiden näkökulmasta
  • Avoimen keskustelun avulla potilas saa tarkoituksenmukaista tietoa, jonka perusteella hän tekee valintansa
  • Terveydenhuollon ammattilainen varmistaa, että potilaan käsitykset eivät ole virheellisiä tai epärealistisia
  • Päätösvaiheessa hoitopäätös jaetaan potilaan ja ammattilaisen kesken

Päätöksentekoon osallistuminen on yhteydessä potilaan suurempaan hoitotyytyväisyyteen

  • Itsehoidon onnistuminen
  • Paremmat hoitotulokset
  • Tukee hoitoon sitoutumista
  • Tärkeää kroonisten sairauksien hoidossa: potilaan on tehtävä elintapamuutoksia ja kannettava itse vastuu hoidon onnistumisesta.

Lähde: Sairaanhoitaja nro 10, 6.10.2006

 

SOSIAALINEN TUKI POTILASOHJAUKSESSA

Sosiaalisella tuella on positiivinen vaikutus sopeutumisessa pitkäaikaiseen sairauteen.Ohjauksella voidaan helpottaa potilaan sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Sosiaalisen tuen antajat voivat auttaa potilasta ja omaisia omien voimavarojensa tehokkaaseen käyttöön.

Suositukset emotionaaliseen tukemiseen:

  • Luo ystävällinen ja turvallinen ilmapiiri
  • Arvosta ja kunnioita potilasta
  • Hyväksy potilas sellaisena kuin hän on
  • Kuuntele ja vastaa kysymyksiin
  • Rohkaise ilmaisemaan tunteita
  • Auta löytämään myönteisiä asioita
  • Vahvista potilaan omia voimavaroja
  • Kannusta perhettä ja ystäviä tukemaan potilasta
  • Tarkkaile mahdollisia ongelmia ja keskustele siitä

Suositukset tiedolliseen tukemiseen:

  • Kartoita potilaan tiedon tarve ja hänelle sopiva tiedon välitystapa
  • Anna ymmärrettävää ja ajanmukaista tietoa sairaudesta ja sen hoidosta
  • Anna suullista ja kirjallista tietoa
  • Kertaa tietoja ja tarkista, että potilas ymmärtää antamasi tiedon
  • Kerro, mihin potilas voi ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa
  • Tue päätöksenteossa
  • Kerro eri ammattiryhmistä esim. lääkäri, sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja, ravitsemusterapeutti, psykologi jne.
  • Anna tietoa yhdistyksistä ja vertaistuen mahdollisuudesta
  • Kerro internetsivuista
  • Huomioi omaisten tiedon ja tuen tarve

Suositukset konkreettiseen tukemiseen:

  • Anna kirjallista tietoa
  • Varaa tarvittaessa aika lääkärille, kuntoutusohjaajalle, ravitsemusterapeutille, fysioterapeutille, sosiaalityöntekijälle jne.
  • Auta hankkimaan apuvälineitä tai hoitotarvikkeita
  • Kysy lääkityksestä
  • Järjestä tarvittaessa jatkohoito
  • Järjestä tarvittaessa vertaistukea
  • Auta liittymään tietoa ja vertaistukea tarjoavaan yhdistykseen (esim. Suomen Uniapneayhdistys ry)
  • Auta hakeutumaan kuntoutus-/sopeutumisvalmennuskursseille (esim. Heli:n)

Lipponen, Kyngäs § Kääriäinen 2006

 

HAVAINNOLLISTAMINEN ELI DEMONSTROINTI POTILASOHJAUKSESSA :

Demonstrointi eli havainnollinen esittäminen ja harjoittelu sopivat parhaiten motoristen taitojen opettamiseen.

  • Käydään potilaan kanssa läpi ohjauksen sisältö ja aikaisemmat oppimiskokemukset; näin saadaan selville potilaan taitojen oppimisen taso.
  • Tarkoituksena on antaa potilaalle selvä kuva siitä, miten toimenpide suoritetaan ja tukea potilaan sitoutumista hoitoon.
  • On parasta harjoitella ympäristössä, joka muistuttaa tilannetta, jossa taitoa joudutaan käyttämään.
  • On tärkeää antaa palautetta, mitä ohjattava tekee oikein ja väärin, jotta vääriä tapoja ei pääse muodostumaan.
  • Demonstroinnin ja suullisen ohjauksen tueksi tarvitaan myös kirjallista materiaalia.
  • Ohjaus tulisi suorittaa rauhallisessa ja häiriöttömässä tilassa.
  • Potilaan tukiverkoston huomioiminen ja ohjaaminen on tärkeää: antamalla tietoa läheisille parannetaan heidän kykyään tukea potilasta.

Lähde: Lipponen, Kyngäs, Kääriäinen 2006.  Potilasohjauksen haasteet – Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Oulun yliopistollinen sairaala.  Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos.